16.9.2019

#rakaskeho

#Rakaskehohaaste

No tämähän on helppo, tai niin ajattelin. Olenhan aina ollut sinut kehoni kanssa, vai olenko?

Sporttinen personal trainer, varmaan aina ollut hyvässä kunnossa. Mitä se tuokin tietää millaista on olla tyytymätön kehoonsa? Niinpä, näin äkkiseltään ajattelen itsekin, mutta tämä haaste saikin pohtimaan suhtautumistani omaan kehooni vähän tarkemmin. Ja usko tai älä, mutta juuri tyytymättömyys omaan kehooni on itseasiassa se voima, joka sai minut astumaan ensi kertaa salille tositarkoituksella.

 

Olen aikuisiällä painanut 70-97,5kg. Pituutta minulla on 180cm, joten tuollainen lähes 30kg muutos painossa kyllä näkyy ja tuntuu. Reilu parikymppisenä pelasin vielä aktiivisesti lentopalloa ja painoa oli n.70kg. Ja melkein voi sanoa, että lähes koko lihasmassani sijaitsi jaloissani 😉. Kyykkäsin jo tuolloin yli 2x oman painoni, mutta yläkropassa ei ollut muuta kuin jänteitä.  ” Näillä naruilla, jos erehtyy tappeluun, niin saa lisäksi syytteen ruoskinnasta.” Näin vitsailin itsekin, mutta ehkäpä vain peittääkseni oman tyytymättömyyteni.

Kun lähdin opiskelemaan fysioterapeutiksi, niin lentopallo jäi taka-alalle ja siinä vaiheessa alkoi myös ensimmäiset kunnon salitreenit. Tavoitteena oli päästä eroon ”naruista” ja saada lihasmassaa muuallekin kuin jalkoihin. Opiskeluaika oli kyllä otollista aikaa treenaamiselle, kolmessa vuodessa sain kerättyä n.10kg lihasmassaa, joka muuten tarttui yläkroppaan alkuun melko vauhdilla! Kroppa alkoi näyttää sporttiselta ja tuntui, että itsetuntokin kohosi.

Tästä muutamia vuosi eteenpäin aloin kiinnostumaan voimanostosta, kyllä, minä, joka siis painoi vielä vähän aikaa sitten 70kg eikä saanut penkistä nostettua edes omaa painoaan! Taisinpa ottaa netistä jonkun massankasvatukseen tarkoitetun ruokavalionkin siihen kylkeen. Salitulokset alkoivat nousta hyvää vauhtia ja samalla lihasmassaakin tarttui mukavasti. Eihän se kaikki todellakaan lihasta ollut, mutta voimatulosten nousu sokaisi miehen, eikä peilikuvaankaan havahtunut ennen kuin vaakalukema alkoi hätyytellä 100 kiloa.

Voimaa kyllä oli tarttunut matkan varrella, mutta kroppa ei enää tuntunut omalta, ei ollut hyvä olla. Rasvaakin oli kertynyt melkoisesti, joten tässä vaiheessa olinkin elämäni ensimmäistä kertaa pisteessä, jossa minun oli pudotettava painoa tunteakseni oloni hyväksi, omakseni.

Löysin netistä jonkun dieettiruokavalion (joka oli muuten todella karu) ja pudotin painoni reilussa puolessa vuodessa lähelle 80 kiloa ja voin kertoa, että tuolla vauhdilla lähti muuten lihastakin. Tässä vaiheessa aloin itseasiassa miettimään, että homman voi varmasti tehdä järkevämminkin ja aloin perehtyä aiheeseen omatoimisesti lisää. (Personal traineriksi kouluttauduin kuitenkin vasta vuosia myöhemmin.) Tästä kaikesta viisastuneena aloin treenaamaan ja syömään järkevästi ja näistä molemmista on jäänyt itselleni pysyvä elämäntapa.

Tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa, että olen tyytyväinen omaan kroppaani. Ja se ei suinkaan tarkoita sitä, että olen joka hetki ”tikissä” 😊 Paino vaihtelee 80-86 välillä ja se on ihan fine, välillä syön tarkemmin ruokavalion mukaan, välillä vapaammin.

Oman kehoni hyväksyminen ja siihen että olen siihen tyytyväinen, on siis omallakin kohdallani vienyt vuosien työn.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.